Ajattelun muutos eli mitä Lucy Aloyonin tapaus meille opettaa?

Ajattelun muutos eli mitä Lucy Aloyonin tapaus meille opettaa?

Helsingin Sanomat pääkirjoitussivu Sunnuntai 19.3

Toimittaja: Kaisa Viljanen

 

Larsin kommentti: Jutussa kerrotaan kuinka toimittaja oli matkustanut Ugandaan ja siellä yrittänyt selvittää, mitä naistenpankin rahoilla oli saatu aikaan sikäläisessä yhteiskunnassa.

Seuraavassa lainaus Helsingin Sanomien jutusta:

AYWERIN kylässä Ugandassa tapasin 40-vuotiaan Lucy Aloyon, viiden lapsen äidin. Hänen kylänsä naiset eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Heitä opetettiin muun muassa säästämään ja vaatimaan oikeuksiaan. Säästöillä naiset palkkasivat itselleen opettajan. Aloyo esitteli minulle ylpeänä koulukirjaansa ja todistuksiaan. Hän kirjoitti itse nimensä lehtiööni. Sormenjälkiallekirjoitusta ei enää tarvita.

Aloyo kertoi, miten hän pakeni humalaista miestään naapuriin. Perheväkivalta on niin yleistä, että monet naiset mainitsivat, jos sitä ei kotona ollut. Aloyon avio­mieskin sai koulutusta. Vaimon voi­maantuminen levisi kotiin, ja mies tajusi tekonsa. Hän lopetti lyömisen. ”Kotona on onnellista”, Aloyo kertoi.

Hänellä on suunnitelmia ja tietoa, jolla ne toteuttaa. Aloyo aikoo esimerkiksi rakentaa perheelle oikean talon.

Sanotaan, että koulutus avaa ovia. Lucy Aloyo näytti minulle, mitä se parhaimmillaan tarkoittaa.

————–

Näin pitkälle Helsingin Sanomat.

 

Aika riemastuttava kertomus siitä, kuinka opiskelu voi muuttaa maailmaa ja elinolosuhteita. Pienellä rahallisella panostuksella saadaan paljon hyvää aikaan. Olisiko tällä kertomuksella mitään yhtymäkohtia tämänhetkiseen tilanteeseen Suomessa? Mikä maassamme ”mättää” yhtä lailla kuin esimerkissä Ugandasta? Mitä voisi korjata pienehköllä vaivalla ja panostuksella?

Mikä Suomessa mättää?

Suomessa, yhdessä kehittyneimmistä yhteiskunnista maailmassa on paljon vihaa, suuttumusta, pettymystä ja turhautumista ihmissuhteissa, perheissä ja työpaikoilla. Suuttumus ja viha vaivaavat niin ikään parisuhteissa ja perheissä. Ikää nämä valitettavat asiat eivät katso.

Parisuhteen muodostamisen alkuaikoina elämä tuntuu usein ruusuilla tanssimiselta. On löydetty täydellinen toinen, kaivattu puolikas. Hyvä elämä on edessä, ja luottamus toiseen on horjumatonta. Kuluu muutama vuosi, yllättäen toisesta alkaa löytyä ikäviä piirteitä. Riidat, suuttumiset ja vihanpito tuovat uusia haasteita. Puolisohan on aivan erilainen kuin suhteen alussa. Eron mahdollisuus otetaan yhä useammin esille. Kun erosta on selvitty kuiville (tai valitettavasti jo aiemminkin), etsitään uutta parisuhdetta. Uusperheessä samat asiat toistuvat. Kielteiset tunteet ja kaikenkattava tyytymättömyys ajaa syyttelyyn. Muuta keinoa ei keksitä kuin ero.

Miten tämä epäkohta voidaan poistaa onnellisuuden tieltä?

On kuitenkin täysin mahdollista oppia elämään sovussa toisen kanssa, mutta se on asia, joka meidän on opeteltava. Haastetta siinä on, mutta selville vesille on mahdollista päästä! Kun kritisoimme kumppaniamme ja läheisiämme, työkavereita tai tavallisia kadunmiehiä, olemme oppineet sen oikeuttavan myös suuttumiseen. Tuo toinen sanoo tai tekee väärin, joten voimme kohdistaa vihamme häneen. Sukupolvi toisensa jälkeen käyttää tätä tapaa ajatella ja toimia. Käytän siitä nimitystä ”Syyllistävä ajattelu”.

 

Vastakohta tälle ajattelulle on ”Tarvekeskeinen ajattelu”. Sen opiskelemiseen ei tarvita suurta panostusta rahallisesti eikä ajallisesti. Sen myötä käyttäytymisesi muuttuu: toisten arvosteleminen ja ”oikeutettu” viha vähenee ja loppuu. Voit jättää mielestäsi läheisten sanomisten ja tekemisten arvottamisen. Parisuhteessa, joka on kahden kauppa, on kummankin haluttava muutosta. Silloin rauha tekee koulutuksen myötä tuloaan parisuhteeseen ja perheeseen.

Ugandan naiset näyttävät esimerkkiä meille suomalaisille

HS:n artikkelissa kerrottu uutinen Ugandan rohkeitten naisten loikasta uuteen elämään sai miehet ymmärtämään, että heillä ei ole oikeutta kohdella kaltoin vaimojaan ja naisiaan. Kun miehet tajusivat tämän, hekin kouluttautuivat ja heräsivät uuteen ajatteluun ja sen ansiosta loppui väkivaltainen käytös vähitellen. Toinen toistaan kunnioittavat puolisot levittivät ”hyvää sanomaa” ympäri kylää ja seutua.

Toiveenani olisi samanlainen ”herääminen” Suomessa. Se liittyy keskiverto suomalaisperheen riitoihin ja mykkäkouluihin, jotka tekevät perheenjäsenten elämästä rasittavaa ja onnetonta. Rauhan voi saada aikaan perheeseen ja parisuhteeseen. Siihen vaaditaan molempien puolisoiden yhteistä halua ja panostusta. Valmennuksessani yksilöt ja pariskunnat oppivat rakentavan vuorovaikutuksen perusteet. Ohjeitteni mukaisesti, toinen toistaan tukien he muuttavat ajatteluaan ja käyttäytymistään. Jo muutaman viikon päästä elämä muuttuu helpommaksi ja rauhallisemmaksi. Mielestäni tämä on yhtä radikaalia kuin mitä Ugandan naiset meille opettavat.

Yleensä naiset ovat miehiä ennakkoluulottomampia. Hyvä niin! Naiset hakeutuvat helpommin valmennettaviksi. Rauhallisten kumppanien kanssa elävät miehet uskaltautuvat puolestaan helpommin opiskelemaan riidattomampaa elämää. Riitaiseksi ei synnytä! Siihen opitaan. Toivoa paremmasta siis on!

Ryhdy sinäkin nyt opettelemaan uutta ajattelua, joka ei enää johda suuttumiseen ja riitaan!

Jätä taaksesi jatkuvat nalkutukset, ivailut, mykkäkoulut ja kostot!

Rauhallistamo tarjoaa kaikkea tähän tarvittavaa valmennusta.

Avaa ovi rauhalliselle ja levolliselle elämälle!

Ota yhteyttä ja kerro tilanteesi minulle. Ehdotan, mitä mielestäni kannattaisi tehdä sinun ja perheesi hyväksi! Klikkaa tästä ja kirjoita minulle!

Ystävällisin terveisin

Lars E Granskog
Rauhallistaja
040 568 98 24
[email protected]
www.vihanhallinta.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *